319. Helsinki Pony Event

Tekemistä on taas niin paljon, että kaikki kotikuulumiset jää raportoimatta, mutta eiköhän siihenkin saada korjaus jossain välissä. Käydään viikonlopun kisat ensin läpi.

Lauantaina oltiin Tarmon kanssa ihan isolla kirkolla hyppäämässä Helsinki Pony Eventissä. Poniini oli ilmoitettu 100 cm (Ponicup) ja 110 cm luokkiin. Paikalla oltiin jo hyvissä ajoin, koska Anni meni omalla ponillaan myös. Ponit meni eri luokissa, joten odottelua tuli paljon. Toisaalta mielummin kutenkin vähän odottelen kuin kiirehdin paniikissa... Tarmollekin odottelu onneksi sopii ja nytkin hän laidunsi tyytyväisenä kentän reunuksia tai naposteli kopissa heiniä.

Tarmo oli metrissä luokan puolessa välissä, joten radankävelyn ehti tehdä hyvin ennen verkkaa. Rata oli pitkä ja siinä oli pitkät tiet. Tosin sellainen rata sopii Tarmolle hyvin, kun saa laukata reippaasti eteen. Silloin poni on paljon rennompi ja laukka vie eteenpäin. Pienillä kentillä ja hallissa se jännittyy helposti, kun joutuu kääntämään enemmän ja jyrkemmin. Silloin laukka menee enemmän vain ylöspäin ja tasaisen rytmin sekä sujuvien ponnistuspaikkojen löytäminen on vaikeampaa. hyvin radat siis sujuu pienemmilläkin areenoilla, mutta parhaimmillaan poni on isoilla kentillä. Verkka ei ollut kovin tilava, mutta sentään molemmat suunnat oli erikseen. Poni pysyi kuitenkin melko rentona eikä saanut sätkyjä.

Metrin radalla poni oli ihan super. Se laukkasi hyvin eteen ja oli kuulolla. Meno näytti rennolta ja sujuvalta. Kaikki ponnistuspaikat osui hyvin. Arvosteluna oli 367.1 ja uusinnassa Anni unohti hetkellisesti suunnan ja yksi oikaisupaikka meni pitkäksi. Aika kuitenkin riitti lopulta kuudenteen sijaan 40 ratsukon joukossa. Kyllä saa olla supertyytyväinen ponilapseen. Se pärjää hienosti jo näin nuorena tasavertaisena näiden konkariponien joukossa.

este 2, josta 6-7 laukkaa...

...esteelle kolme

nelonen

uusinnasta

toiseksi viimeinen este, varman päälle tietysti

aika korkealla ne takajalat käy

Kuusi parasta

Huippufiiliksissä siis odoteltiin 110 cm luokan alkua. Tarmo oli puolen välin jälkeen vuorossa eikä kaivannut kovasti verryttelyä, joten keskityimme olennaiseen. Tarmo söi hyvällä ruokahalulla ja täysin häiriintymättä. Sai rauhassa juoruta tuttujen kanssa eikä Tarmo edes nostanut naamaansa ruohosta (runsas kasvusto, kuten kuvasta näkyy), vaikka siinä hengaili ponejakin aika lähellä. Hieno mies!



Mutta, jottei kaikki menisi liian hyvin ja menestys nousisi hattuun, niin 110 cm radalla poni kielsi ulos neljännelle esteelle... Verkassa se oli edelleen rentona, mutta odottelua tuli jonkun verran. Poni oli radalle tullessa vähän vetelän oloinen. Laukka ei vaan rullannut eteen samalla lailla kuin metrissä. Selvästi alkoi iso kenttä ja reipas laukka painaa jaloissa. Vauvalle tuli väsy ja se alkoi vähän jarruttaa esteille. Ykkönen tuli ok, mutta kakkosella etujalat keilasivat puomin mukaan. Kolmonen tuli puhtaasti, mutta poni valui vasemmalle. Seuraava este oli sarja viiden laukan päässä kolmosesta. Valui siis vähän linjalta ja korjauksesta huolimatta pysähtyi sarjalle, kahdesti. Poni vaan totesi, että on liian työlästä väsyneenä. Annikaan ei lähtenyt väkisin survomaan sitä sarjasta yli. Parempi reilu kielto, kun väkisin A-osan yli kiipeäminen huonolla hypyllä ja tökkäys B-osalle. Tarkoitus on pitää homma ponille mielekkäänä ja kivana. Huonoilla hypyillä saadaan vain sen luotto särkymään. Ja sitä tässä vähiten halutaan.

Nyt siis vaan lisää rutiinia ja ratoja alle, jotta varmuus ja kunto kasvaa ulkokenttien ratojen tasolle. Täytyykin miettiä, jos menisi pelkän 110 cm luokan tai 90 ja 100 cm, jos tuntuu että 100 ja 110 cm on liikaa kerralla. Kisa kerrallaan edetään ja katsotaan kuinka käy.