Jälleen oli vuorossa Piia Pantsun estetreenit. Tarmo ahkeroi molemmat päivät. Ensimmäisenä päivänä tehtiin jumppaa ja sileätyöskentelyä, voltteja ja väistöjä. Haettiin rentoutta ja aktiivisuutta takaosaan. Työskenneltiin myös maapuomeilla ympyrällä ja tehtiin pieniin pieniä käännöksiä, joilla piti hakea tasapainoa ja sujuvuutta. Taas oli vähän hakemista etäisyyksien suhteen puomeille. Askel ei vaan ottanut osuakseen...Tiukat käännkökset sujui yllättävän hyvin. Ne oli haastavia ihan aikuisillekin hevosille. Tarmolla on onneksi varsin tasapainoinen laukka ja se on kuitenkin poni, joten käännökset sujuu helpommin kuin isoilta hevosilta.
Hypyt aloitettiin pienellä innarijumpalla. Ensin tultiin puomit (3 kpl) ympyrällä ja siitä neljän pystyn innarijumpalle. Välit oli aika lyhyet ja ekalla kerralla tultiin vähän liian isolla hypyllä sisään, mutta seuraavat sujui jo paremmin. Innarilta tultiin kaarteesta okserille, jossa vesimatto ja siitä pitkälle sivulle toiselle okserille. Päädyn läpi ja pitkä jumppa, pysty-kaksi laukkaa-okseri-kaksi laukkaa-pysty. Väleissä oli puomit joka askeleella. Edelleen oli hakemista etäisyyksien kanssa, mutta muuten poni meni ok. Laukat olis saanu vaihtua kyllä sujuvammin, niitä siis treenaamaan.
Ongelmat oli pitkälti samoja edelleen. Lisää kontaktia ohjaan, lisää voimaa keskivartaloon. Poni paremmin jalan eteen ja pyrkimään ohjalle. Vähemmän ratsastusta kädellä ja enemmän kropalla. Mutta oli keskivartalo jo ehkä vähän vahvistunut! Treenin jälkeen oli taas vähän sellainen olo, että hakataan päätä seinään. Ei suju, ei suju. Poni väläytteli hyviä hyppyjä, kun kuski toi sen oikein esteille, mutta kokonaisuutena jäi tälläkin kertaa alisuorittanut olo.
Tänään vuorossa oli ratatreeniä. Alkuverkkana laukattiin voltteja ja tehtiin tempon muutoksia. Verkkahypyt aloitettiin pienellä pystyllä, jossa oli puomi edessä askeleen päässä. Taas etäisyyden löytäminen pupmille oli hankalaa. Poni oli kuitenkin paremmin jalan edessä ja pyrki hyvin eteen. Reippaammassa laukassa askelkin osui paremmin ja hypyt parani. Alkuverkassa hypyt tuli tosi nopealla tahdilla eikä kävelyaikaa juuri jäänyt. Vaikka Tarmo alkoi selvästi väsyä, niin se liikkui silti paremmin eteen ja pyrki hyvin esteille. Alkuverkan jälkeen tultiin radan linjat kertaalleen läpi. Muutama ongelmakohta oli lähinnä omassa ajoittamisessa, pitäisi vaan päästä aiemmin valmiiksi ja saada etäisyydet mielummin aavistuksen kauemmas kuin ihan juureen. Kapealle pystylle ei meinannut etäisyyttä löytyä lainkaan. Sarjoja oli kaksi, okseri-pystu ja pysty-okseri, molemmat yhden laukan välillä. Suhteutettuja oli pari, kuuden ja seitsemän askeleen etäisyyksillä.
Onnistuin myös kaatamaan ponin linjoja hypätessä. Tarkoituksena tulla kakkonen eli okseri, jossa vesi ja siitä kuudella laukalla suoralla linjalla pystylle ja tiukalla tiellä toiselle pystylle (kulmassa). Ekalla kerralla en meinannit saada ponia kääntymään viimeiselle esteelle, joten tehtävä uusiksi. Okserille tuli vähän huono etäisyys ja lennätin ponin hyppyyn liian kaukaa. Okseri oli lähes metrissä ja leveyttäkin reilusti. Poni teki kuten pyydettiin ja lähti kaukaa, mutta ei sitten enää venynytkään yli asti. Kierimme siis molemmat niskan kautta ympäri. Ohjista ei pystynyt pitämään kiinni ja siinä kierimisen lomassa ainoa ajatus oli, että äkkiä poni kiinni. Tarmo kuitenkin sotkeutui sen verran ohjiin. ettei päässyt heti ylös, joten ehdin napata siitä otteen ajoissa. Ponikin oli pyllyn päälistä myöden ihan hiekassa. Pari kierrosta talutin sitä, kaikki ok, joten takas selkään ja uusi yritys. Hienosti poni ( ja kuski) kokosi itsensä eikä hypyissä ollut epäröintiä lainkaan. Esteet oli kuitenkin Tarmolle siellä mukavuusalueen ylärajoilla.
Radalla esteitä nostettiin vielä vähän. Se oli myös aika pitkä, 11 estettä, joista kaksi sarjaa. Radalle löytyi hyvä rytmi ja pääsin ratsastamaan paikat ja kaarteet hyvin. Sen verran poni säikähti kaatumista, että alkoi ylihypätä. Se tuntui niin hyvältä! Vain ekalla sarjalla oli pientä epäröintiä ja kapea pysty oli ongelma edelleen. Nyt kuitenkin päästiin ekaa kertaa näyttämään kuinka hyvin poni hyppää. Se saikin kovasti kehuja Piialta. Se on varovainen ja kyvykäs. Hypyt on todella hienoja ja se käyttää selkäänsä hvyin. Nyt vaan omaa ajoitusta kohdalleen, mutta ehkä me ei ollakaan ihan toivottomia :-)
Jäi ihan superfiilis onnistumisista, mutta nyt kroppa alkaa kyllä muistuttaa maastoutumisesta...Joka paikkaa särkee ja kaikki lihakset jumittaa. Varmasti voittaja-olo aamulla...Mutta uudella innolla kuukauden päästä taas Piian treeniin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti