141. Kantakirjaus

Tiistaina oli sitten Minnin ja Rosen elämän "merkittävin" päivä. Tytöt esitettiin Hippoksen tamma- ja varsanäyttelyssä jalostusarvostelussa (ent. kantakirjaus). Nykyään siis varsat merkitään syntyessään kantakirjaan luokkaan 3 ja Jalostusarvostelussa ne voidaan nostaa luokkaan 1 tai 2. Kakkoseen menevät "väärän" väriset (eli BEC:it) ja ylikorkeat, ykköseen loput. Luokkien sisällä tammat vielä palkitaan erikseen I-, II- tai III-palkinnolla saatujen pisteiden mukaan.

Meidän molemmat tammat ovat ponimitassa ja värikin on oikea, joten menevät luokkaan M1 (M sanasta mare). Minnin kohdalla oli "selvää", että saa II-palkinnon, mutta Roselle toivoin kovasti I-palkintoa. Se on palkittu aiemmin erittäin  hyvin ja omaan silmään se näyttää erittäin hyvältä. Se on sopusuhtainen, lihaksikas ja vankka, mutta ei mikään sotanorsu. Palaset on melko hyvin kohdillaan ja se liikkuu kivasti. Kovasti oli siis jännitystä ilmassa. Itse esiintymistä en jännittänyt lainkaan. Mulla ei juurikaan ole tapana stressata näitä näyttelyitä/kisoja. Näitä tilanteita on sen verran paljon jo takana, että tietää miten toimitaan ja kuinka homma etenee. Silloin olo on varsin varma. Tällä kertaa esitettävät ponitkin olivat konkareita, joten mitään suurta draamaa ei ollut odotettavissa.

Aamulla ruokin ponit karsinoihinsa ja ulkona olevat tarhoihin. Aamupalan jälkeen aloin pakata autoa:

• Satulat kisahuopineen ja satulavöineen
• Näyttelysuitset, näyttelyliinat+deltat sekä ohjat ratsastuskoetta varten
• Oma kisavaatetus: valkoiset ratsarit, kisatakki, hanskat, saappaat, kypärä ja koulupiiska
• Esittämisvaatteet: lenkkarit, vaaleat suorat huosut, valkoinen fleece ja musta liivi
• Sadevarusteet itselle ja poneille
• Ponien siistimisvälineet: showshine, kuivashampoo, harja, tukkaharja, pyyhe, sieni ym.
• Kamerat (järkkäri ja video) sekä ponien passit ja numerolaput

Traikku perään ja poneja siistimään. Onneksi noissa tummissa ei niin lika näy. Tosin Rose on jo niin tumma, että sitä joutui aamusta vielä pesemään. Oli kerännyt karsinasta sellaiset turvepölyt turkkiinsa, että oli ihan harmaa. Minni on niin sekalaisen värinen, että siinä ei näy mikään ;) Sitten ponskit kyytiin ja kohti Kotimäkeä. Matkalla käytiin Paimossa tankilla ja hakemassa evästä.

Paikan päällä käytiin ensin tsekkaamassa tilanne mittauspaikalla. Oltiin hyvissä ajoin siellä, mutta koska mittauksessa ei ollut ruuhkaa, käytiin mittamassa tytöt samantien. Rose oli ekana vuorossa. Mittauspaikka on varsin kalteva ja tietenkin Rosea alettiin mitata sieltä alamäen puolelta...Mitaksi saatiin 148,5 cm, mutta onneksi meillä oli kotona tehty virallinen mittaus mukana, joten sitä käytettiin ja poni on nyt 147 cm. Takakorkeutta oli vähän. Etusäären ympärys oli 19,5 cm. Myös Minni meni kirjoihin viralisella mitalla 144 cm. Silläkin taisi olla vähän takakorkeutta. Esy oli 19 cm. Mittauksen jälkeen vietiin ponit koppiin syömään ja lähdettiin Börjesille.

Traikkuun piti saada uudet kiinnitysnarut poneille ja Minnille ruskea remonttiturpis. Mukaan tarttui myös Sissille oma nahkariimu. Meidän kaikki riimut on sille liian isoja...Nyt kehtaa sitten lähteä maailmalle ;) Isäntä halusi Savulle (beagle) valjaat ja heijastinremmin. Samalla nähtiin tuttuja ja vaihdettiin kuulumisia.

Pienen odottelun jälkeen otettiin ponit ulos ja laitettiin ne valmiiksi kehää varten. Viime hetken kiillotukset ja sitten vähän jaloittelemaan ennen kehää. Rakennearvostelu pidetään kantakirjattavilla maneesissa, koska askellajit esitetään myös vapaana. Ensin patsastellaan tuomareille paikallaan. Ponin pitäisi seistä ryhdikkäänä tasapainossa (ei saa nojata eteen/taakse) ja tuomarin puoleisen jalkaparin tulisi olla avoin, jotta tuomari näkee kaikki jalat. Harjaton puoli on aina tuomaria päin, jotta kaula ei jää piiloon harjan alle. Alkuperäisrotuisia poneja ei saa letittää näyttelyyn. Lisäksi ponin pitäisi tietysti olla hereillä. Aina se ei ole yhtä helppoa käytännössä, varsinkin kun näissä jalostusarvosteluissa poni viedään surman suuhun yksin. Minni oli varsin rasittava huudellessaan Rosen perään. Se ei myöskään seissyt paikallaan ja venkoili päällään niin kauan, että sai jonkun haavankin ikeneensä... Kun päästin sen irti, tamma ravasi suoraan maneesin ovelle. No suostui se onneksi esittämään vähän liikkeitään ja seisomaankin sen verran, että tuomarit saivat siitä jotain irti.

Minni valmiina rakennearvosteluun

Ponin vaihto lennossa ja Rose kehään. Se on yleensä näistä se levottomampi, mutta suureksi yllätykseksi Rose osasi ottaa yleisönsä. Siinä se patsasteli niin kauniina arvioitavana. Katsomosta kuului kehuja ja ihastuneita huokauksia. Rose oli superkiltisti. Käynnissä se oli vähän hätäinen. Irrallaan se esitti todella hienoa ravia ja liikkui aktiivisesti. Kiinni se antoi heti, kun pyysin hidastamaan. Olin todella tyytyväinen ponin esiintymiseen. Se näytti kyllä parhaansa.

Sitten reippaasti ratsastuskamojen vaihto ja verkkaamaan ratsastuskoetta varten. Sehän ei ole edes enää pakollinen jalostusarvostelun yhteydessä, mutta en näe syytä miksi en ratsuja esittäisi myös ratsain. Vaikka se ei edes vaikuta mihinkään arvostelussa ja usein on tuntunut siltä, että tuomareja harmittaa, että omistajat teettävät heillä lisätyötä...No me ainakin halutaan esiintyä koko 92€:n edestä! Ja onhan siellä näyttelyssä niitä turistejakin ja valokuvaajia paikalla. Ehkä joku sattuu näkemään ponin töissä ja kiinnittää huomiota siihen. Ainakin toivon niin. Haluan, että poneistani jää kuva ahkerina ja toimivina ratsuponeina. Ratsastuskokeessa ponit esitetään muutaman ponin ryhmässä (nyt oli kolme). Uralla esitetään ravia keventäen, pari temponlisäystä sekä laukka hieman kevyessä istunnassa. Käynti arvostellaan viimeisenä ja pitkin ohjin. Tässä siis arvostellaan ponin liikkeitä, luonnetta ja tasapainoa. Ei niinkään koulutus- tai kokoamisastetta. Molemmat tytöt esiintyivät oikein edukseen. Ehkä saan joskus ratsastuskokeesta kuvatun videonkin nähtäville ;)  

Minni verkkaa ratsastuskokeeseen

Tämän jälkeen taas vauhdilla kamat pois poneilta ja siistiminen. Itselle vielä esittämisvaatetus niskaan ja loppuarvosteluun. Siinä luetaan ponin arvostelu, pisteet ja palkinto yleisölle samalla kun poni patsastelee katseltavana. Ensin oli vuorossa Minni. Rivi alkoi lupaavasti 8-8-7,5 mutta siihen se sitten jäi. Etujaloista tuli ainakin 6 ja yleisvaikutelma taisi olla 7. Koko rivi ja sanallinen arvostelu tulee Heppa-järjestelmään jossain välissä. Jos jotakuta ne kiinnostaa, niin löytyvät tosiaan sieltä tai meidän OhanaConnemaras fb-sivulta. Minnille siis odotetusti II-palkinto. Rosen vuorolla jännitti. Rivi alkoi samoilla pisteillä, kuin Minnilläkin. Siinä vaiheessa oikeastaan lakkasin jo kuuntelemasta pisteitä, kakkonen tulisi...Arvostelu ei ollut niin positiivinen kuin odotin. Tyypistäkin se on saanut 9 useamman kerran. No ei sille mitään voi. Hieno tamma se on silti. Se on erinomaisessa kunnossa ja esiintyi hyvin. mitään en olisi lähtenyt tekemään toisin. Se ei vaan ollut riitävän hyvä saadakseen I-palkinnon. Toivotaan, että kilpailutulokset ja jälkeläiset sitten puhuvat puolestaan tulevaisuudessa.

Nyt on kaikki omat tammat kantakirjattu ja kaikki ovat saaneet hyvän II-palkinnon. Mutta onneksi näillä on muutakin käyttöä kuin patsastella näyttelykehissä. Meidän tavoitteet on jossain ihan muualla, vaikka näyttelyissä onkin kiva käydä. Viikonloppuna ponit ovat taas tekemässä sitä mitä niiltä odotetaan, kisaamassa.