Villivarsoja

Kengitystä, maastoilua, tallihommia, villipetojen kesytystä, pienet päikkärit ja hengailua lasten kanssa. Kummasti sitä saa aikaan, kun isäntäkin on kotona ;) Kengitysvuorossakaan ei ollut kuin kaksi omia poneja ja nekin jo käytöstavat hallitsevia. Lähdettiin siis aamusta maastoon Glown kanssa. Olen mennyt tammalla vasta pari kertaa kentällä ilman avustajaa ja silloinkin vain käyntiä, kun plussakelit veti kentän varsin kurjaan kuntoon. Vetoavuksi saimme Saijan ja Netan (kasvattimme Ohana Cornette, joka on meillä tallipaikalla). Alkumatkan talutin, kun tiet on myös ihan pelijäätä lumen alta. Poni oli varsin pörheänä, mutta seisoi kauniisti aloillaan, kun kiipesin selkään. Herkkujen voima on valtava ;) Luottavaisesti poni eteni Netan perässä, vaikka välillä jännittikin. Poni meni niin kiltisti, että metsätiellä otettiin kunnon pätkä ravia ja laukkaakin vähän matkaa. Yhden kerran ravissa Glow mwinasi innostuksissaa jonkun loikan tehdä, mutta muuten ei mitään. Laukka ei tietenkään vielä noussut avusta, mutta meni varsin sujuvasti muuten. Yksi pieni ojakin hypättiin. Poni sai siis kaikki uutuudet laakista, eka maasto, ekat ravit ilman taluttajaa, ekat laukat ratsain ja eka hyppykin. Selvästi poni vähän väsyi, mutta oli mukava huomata kuinka se käveli täysin rentona loppulenkin löysällä ohjalla. SUPERHIENO PONI!

Oma nuoriso ei ollut ihan yhtä taitavaa...Lennin kanssa ajattelin kokeilla ohjasajoa. Taluttelemassa olen sitä käynyt ja valjaatkin on muutamia kertoja ollut selässä, mutta ohjia ei ole ollut. Poika oli ihmeen rauhallinen hoitaessa. Kuukausi takaperin sen kanssa sai olla tarkkana, kun oli käytävällä niin hermostunut, että hyöri ja pyöri jatkuvasti. Kaikki kintutkaan ei aina pysyneet maassa silloin kuin olisi pitänyt. Nyt ei ollut mitään ongelmaa. Kentälle kun päästiin, ni rauhallisuus loppu siihen paikkaan. Ensin piti huutaa kurkku suorana kavereille ja sitten huomattiin toisella puolella olevat tammat, joille piti myös vähän kiljua. Tallin päädyssä oli myös jotain mörköjä liikkeellä, kun siinä piti aina rynniä ja loikkia . Onneksi poni on niin herkkä, että voimalla sitä ei tarvii koskaan pitää. Treenattiin siis hyvin pitkälti ihan talutusta molempiin suuntiin kentällä. Ponin rauhoituttua päästiin kokeilemaan ohjasajoakin. Lenni suhtauti ohjiin varsin hyvin, mutta eteneminen oli hankalaa ilman taluttajan tukea. Muutamia kertoja poni koitti kääntyä ympäri ja muutaman kerran se nousi ylöskin. Varsin keveä etupää tällä nuorella miehellä. Aika nopeasti poni tajusi homman ja saimme käveltyä kierroksen kentällä ohjasajaen! Täytyy koittaa ottaa mahdollisimman pian uusiksi, että Lenni saisi jutun juonesta kiinni.

pari kuvaa todistusainesitoksi

Viimeinen päivän "uhreista" oli Kake. Pieni mies joutui kestämään laumasta lähtemisen, käytävällä harjauksen, kuolainten pidon ja pienen talutuslenkin. Pikkumies ei ollut yhtä lunkisti kuin viime kerralla. Kentällä piti pari kertaa koittaa häipyä, mutta onneksi Kake on samaa herkkää lajia kuin nämä muut Lissun jälkeläiset. Vaikka Kake ei olekaan Lissun poika, sen luonteesta ja olemuksesta huomaa hyvin läheisen sukulaisuuden. Maastossa kävellessä menikin jo paljon rennommin. Kuolaimetkaan ei sitä enää juurikaan häiritse. Eiköhän siitäkin saada vielä kelpo kansalainen ;) 

Näiden nuorien kanssa on niin mukava touhuta, kun kehitystä tapahtuu todella nopeaan. On hienoa huomata se hetki, kun ponilla "syttyy lamppu" ja yhtäkkiä homma alkaakin sujua. Varsojen kanssa tuntee myös itsensä varsin tehokkaaksi, kun parissa tunnissa ehtii hoitaa ja "liikuttaa" kolme-neljä ponia. Eikä tarvitse potea huonoa omaa tuntoa, jos ei joka päivä ehdi tehdä jotain. Pidemmätkään lepotauot eivät haittaa, kunhan peruskäsittely on kunnossa. Poikien siirtyminen pihatosta talliin helpottaa siinäkin. Tulee edes talutettua joka päivä ulos ja sisälle.