sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Maastoköpöttelyä ja estetreeniä

Aamusta pikaiseen karsinat siivoten ja sitten Glowlla Annin ja Minnin kanssa maastoon. Glow oli siis elämäsä toisella maastolenkillä. Poneilla oli pieniä erimielisyyksiä siitä kumpi joutuu kulkemaan edellä... Minni ei ole tottunut menemään edellä vaikka ei juurikaan mitään kyttääkään, kunhan ei vain halua mennä ensin. Glow taas menisi reippaasti, mutta raukkaa pelottaa niin paljon, ettei uskalla mennä ensin. Minnin kanssa siis väännettiin mennäkö vai eikö mennä. Lopulta poni joutui antamaan periksi ja metsäpolulla se jo kulkikin siivosti edellä kyselemättä. Glowkin kulki jo ihan rennosti, kun Minni päätti edetä. Kierreltiin tovi metsäpolkuja ihan kävellen. Keskittymisharjoituksia ja koordinaatiota, väliin kiipeilyä ja kiemurtelua. Varsin täysipainoinen treeni siis ;)

Iltapäivällä oli vuorossa Annan estevalkku Niittyalhossa. Meiltä olikin mukana ihan kiitettävä osanotto. Neljä ratsukkoa siis kun paikallista väkeä oli paikalla vain kaksi... Me niin tarvittaisiin joko oma maneesi tai reilun kokoinen (väh. kuusi hevosta) rekka. Innokkaita hyppääjiä kun olisi, mutta paikalle pääseminen tuottaa ongelmia...Onneksi kuskeja on sentää jo useampi, mikä helpottaa edestakaisin ajelua.

Itse olin Sissin kanssa hyppäämässä. Tänään oli taas päivä, jolloin mikään ei sujunut...Alkuverkassa Siiseli räjäytti kaikki puomikasat useampaan otteeseen. Askeleet ei vaan millään meinanneet sopia. Poni oli kokoajan vähän kiinni oikeassa ohjassa eikä oikea pohje meinannut mennä läpi millään. Siinä meille nyt kotiläksyjä. Hypyissä oli paljon samaa ongelmaa, askel ei vain sovi. Joko poni menee liian pientä laukkaa tai se menee liian lujaa ja pitkänä. Aina kun pitäisi reagoida nopeasti, poni on vähän pohkeen takana. Nyt sitä pääsi kuitenkin jo vähän käskemäänkin ilman, että järkytys sotkisi kaikki kuviot. Kun itse muisti, että hyvästä laukasta ei aina tarvitse aina hypätä kaukaa, vaan voi myös odottaa, niin paikat löytyi vähän paremmin. Sissi ei mielellään lähde kaukaa, vaan tyrkkää pikkuaskeleen väliin, jolloin puomit tulee alas. Asiaa ei yhtään auta, että usein "heitän ohjat pois" ja jätän sen yksin. Parhaassa tapauksessa ylävartalokin menee liian eteen, jolloin poni ei vaan pääse riittävästi ylös hyppyyn...Viimeisessä tehtävässä tuli jo muutama superhyvä hyppy. Kun paikka ja rytmi osuu kohdalleen, Sissi tekee todella hyviä ja pyöreitä hyppyjä. Tuntee oikein kuinka se pyöristää selkänsä ja nousee todella ylös. Tänään suurimmat okserit oli 90 senttisiä. Näin korkeita me ei olla aiemmin menty, mutta poni selvitti ne kevyesti, kun kuski osasi ratsastaa :) Kapasiteettiä siis löytyy, mutta kokemusta on sen verran vähän, että kuskin täytyy osata tuoda poni oikein esteelle. Positiivista on myös, että kuskin mokailusta huolimatta, poni ei huolestu tai suutu, vaan se yrittää ja yrittää, aina samalla luotolla eikä epäröinnistä ole merkkiäkään. Sissitä tulee vielä hieno, kun kuski vielä oppii ratsastamaan sitä ;)

Annan kanssa oli juttua myös siitä, että hän kokeilisi Sissiä joku kerta valkun jälkeen. Jos vaikka löytyisi jotain vinkkejä miten sen kanssa kannattaa edetä muihin ratsastajiin totuttaessa. Mun kanssa se toimii jo rennosti, mutta tuntuu edelleen järkyttyvän muista. Kyllä sen kuitenkin pitäisi alkaa pikkuhiljaa totutella muihinkin kuskeihin. Koulutustaso ja luotto on kuitenkin jo sen verran edennyt, että tässä on meille seuraava isompi projekti. Toiveena olisi, että joku päivä Sissi olisi meidän Pepin kilpaponi. Onneksi tyttö on vasta 6-v. joten aikaa totuttamiseen on vielä hyvin jäljellä ;)

Outi ja Rose olivat myös mukana valkussa. Harmittaa kun en ehtinyt nähdä kuin alkuraveja poneja kuskatessa. Poni oli kuulemma saanut valtavasti taas kehuja ratsastettavuudestaan. Rose etenee omalla moottorilla hyvässä tasapainossa, mutta pidätteet menee hyvin läpi eikä se yritä rynniä. On niin hienoa kuulla, että itse koulutettu poni saa niin paljon kehuja ratsastettavuudestaan. Se saa taas uskomaan, että jotain on tehnyt oikein ja ehkä osaa sittenkin jotain...Melkein parempi mieli jäikin Rosen kehuista kuin omista hypyistä ;) Mutta ei tätä hyppäämistä silti voita mikään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti