Taas ärsyttävä kuvaton postaus. Pitää huomenna ottaa estekisoihin kamera mukaan.
Hengissä siis selvittiin Laitilan alue (eiku siis 2-tason) koulukisoista Tarmon kanssa. Meidän startti oli onneksi sen verran myöhään, että ehdin letittää ponin aamulla tuorein hermoin. Tarmon kanssa sykeröiden vääntö on todellista vääntöä. On ihan uskomatonta millaisiin asentoihin se saa itsensä ja kaulansa käännettyä ilman, että siirtää jalkoja. Milloin se tönii mua alas jakkaralta lavalla ja milloin turvalla. Ja se seisoo siis kahdelta puolen kiinni. Sain suht hyvät golf-pallot tukkaan tehtyä ja päästiin melkein aikataulussa matkaan.
Paikan päällä kävin näyttämässä rokotukset ja kanslian "täti" kysyi, että onko tämä se hienon värinen poni. Hauskaa, että Tarmo on selvästi jäänyt mieleen kisaradoilta. Tässä kyseisessä paikassa se ei ole kuitenkaan aiemmin edes käynyt. Verkassa poni oli varsin kiva. Vähän turhan aikaisin menin verryttelyyn ja Tarmo oli jo vähän hapan, kun välikävelyiden jälkeen piti palata töihin. Vähän se myös kuumui laukkatehtävistä, joissa on paljon siirtymisiä. Alkuun vastalaukatkin oli niin rentoja ja sujuvia, mutta muutaman toiston jälkeen alkoi odottaa vaihtoja ja "pomppia" laukkaa. Yhdestä kulmasta olisi aina pitänyt saada laukata, pyydettiin tai ei. Yhtään se ei jännittynyt muista hevosista, vaan toimi kuin ihmisen mieli.
Rata oli maneesissa ja siellä poni toimi ihan kivasti. Ei kytännyt tuomaria tms. Tosin yhden katsojan kahvit meinasi viedä, kun halusi vähän seurustella yleisön kanssa. Radalla se oli taas vähän löysähkö. Sisään olisi pitänyt tulla suorempana. Keskiravissa oli maininta, että tahti säilyy, mutta saisi venyä enemmän. Aiemmin on aina huomautettu tahdin kiihtymisestä. Jotain kehitystä siis. Väistöissä olisi saanut mennä selkeämmin vielä ristiin ja peruutus oli vähän tahmea. Raviohjelmassa parhaiten meni voltit, joista toinen tuomari antoi jopa 7 ja toisestakin 6,5. Taipui kuulemma hyvin. Peruutuksen jälkeen tuli sitten eka rikko, kun poni meinasi hypätä laukalle raviin siirtymisessä. Käynnissä se matoili niin hitaasti, että käyntiosuus ei meinannut loppua ikinä. Takaosakäännökset oli vähän laajoja, mutta astui joka askeleen (aiemmin on miellellään ruuvannut). Sitten alkoi alamäki. Käyntinostossa poni oli jo niin löysä ja tyhjänä, että noston sijaan poni puri kuolaimeen ja veti pää pitkänä kulmaan asti letkeää ravia... Jälkimmäinen vastalaukka piti tietty rikkoa askelta ennen raviin siirtymistä ja lopputervehdykseen tultiin väärässä laukassa, kun toisellakaan yrityksellä en saanut sitä korjattua.
Tuloksena oli sitten näillä rikoilla 56,827% ja viides tila yhdeksän ratsukon joukossa. Aika kauas jäätiin siitä 60% rajasta, mutta toinen tuomari oli sentään antanut 59,038% ( ei katsota sitä toista, joka oli antanut 54,615%). Laukkaosuuteen olen kyllä pettynyt, koska rikkeet oli sellaisia, jotka Tarmon kanssa olisi pitänyt ihan helpolla tehdä oikein. Keskiaskellajit on mitä on ja takaosakäännökset on vielä pahasti työn alla, mutta ne meni odotuksia paremmin. Vähän jäi kyllä polttelemaan, että tarttis päästä uudelleen, mutta katsotaan nyt. Tässä olisi vielä muutamat estekisat ennen kisataukoa, joten voi olla, etten raaskia nuorta ponia kiusata enempää. Koulusuorituksen sain tällä kuitenkin hoidettua. Tarmo takoo sitten niitä oripäiville vaadittavia tuloksia esteillä Annin kanssa.
Kotiin pääsyn jälkeen odotti vielä yksi ratsutusprojekti. Suokkitamma, joka on asunut meillä yhden syksyn. Se toimi aika kivasti, mutta on todella herkkä ja jännittää kaikkea. Silloin pari vuotta sitten se toimi aika kivasti, mutta jäi hieman kesken, kun aiemmin siihen paikalle oli jo sovittu toinen hevonen. Kaikki askellajit toimi kivasti, mutta väillä otti lähtöjä ja oli aika pinkeä. Tässä välissä omistaja on mennyt neljä kertaa ja viidennellä ei päässyt selkään hevosen poistuessa paikalta, jonka jälkeen se on ollut ratsastamatta kaksi vuotta. Nyt olen kolme kertaa taas käynyt ja päässyt selkään avustajan pitäessä tammasta kiinni. Käyntiä ja ravia ollaan menty ilman avustajaa. Se on kyllä hieno tamma. Toivottavasti saadaan nyt se toimimaan taas. Joka kerta siihen on nyt päässyt paremmin vaikuttamaan, joten eiköhän se siitä.
Illan päätteeksi tehtiin vielä Pepin kanssa maastokävely Lillin ja Venlan kanssa. Peppi on taas rohkaistunut hurjasti ja niin se hyppeli Lillin kanssa ojien yli ilman satulaa. On kiva päästä viettämään vähän laatuaikaa. Hevosen selässä omakin mieli on rennompi eikä tuli tiuskittua joka asiasta.
Huomenna sitten estekisoihin. Lupaan ottaa kameran mukaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti