Sunnuntaina oli taas vuorossa Airan ratsastuspilatestunti. Tällä kertaa menin Sissin kanssa. Pitkään pähkäilin ratsuvalintaa, kun Anni oli tulossa ratsastamaan Tarmoa. Olisin voinut ottaa jonkun noista ratsutettavista, mutta päädyin kuitenkin Sissiin. Valmennus on sen verran arvokas, että halusin siitä kaiken hyödyn irti. Tietty kaipailin myös apuja sen kanssa. Perjantaina menin Sissin kanssa ja sain sen rennoksi kaikissa askellajeissa, mutta en kyllä vaatinutkaan siltä mitään.
Airan kanssa tehtiin töitä ensin käynnissä lyhennyksillä ja volteilla. Sissi alkoi rentoutua jo lyhennyksissä. Ensin siis lyhennettiin käyntiä, siitä asetus sisälle ja kun asetus meni läpi, käännettiin voltille, jossa ratsastettiin taas käyntiä eteen. Ravissa työstettiin kolmikaarisella, jossa keskityttiin omaan suoruuteen ja rehelliseen asettumiseen. Omat kyljet on aika hyvin tallella, mutta niitä pitäisi myös muistaa käyttää aktiivisesti. Suurin ongelma on tällä hetkellä pohkeiden siirtyminen liian taakse, jolloin lonkat ei pysy auki, vaan lukitsevat hevosen liikkeen. Tehtävään lisättiin vielä suoristuksiin käyntisiirtymiset. Alkuun tuli taas ihan töksähtäviä siirtymisiä. Heti kun käskettiin lyhentää ravia ennen siirtymistä, alkoi tulla pehmeitä siirtymisiä. Myös pohje jäi niissäkin helposti vähän irti ja olin liian hidas. Mutta sain kiinni ideasta ja hyviäkin siirtymisiä mahtui useita mukaan. Sissin kanssa pitää olla vaan niin todella tarkkana. Laukkaakin työstettiin samalla kolmikaarisella. Kaarteet laukassa, tarvittaessa voltin kera ja vaihdot suoralla ravin ja käynnin kautta.
Laukkaan asti päästessä Sissi oli jo ihan super. Se liikkui aivan rentona ja apujen välissä. Ei alta juoksemista, ei vasempaan kuolaimeen puremista, vaan tahdikasta ja rentoa liikkumista. Pala sitä vanhaa Sissiä. Yhteistyö toimi ja ratsastus oli helppoa. Vatsalihaksset tuntuivat tehneen töitä ja reidet olivat pysyneet rentoina. Se on ihan uskomatonta miten pienillä oman asennon muutoksilla saa ihmeitä aikaan. Tällä viikolla pääsen Sissin kanssa Annan kouluvalkkuun ja odotukset on korkealla. Toivottavasti sama fiilis löytyy ja pääsen todella työstämään ponia taistelun sijaan.
Taas on ponitäti niin onnellinen, kun poni toimii. Tai yhteistyöhän se on ollut mikä mättää. Ponin tiedän toimivan kyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti