keskiviikko 7. tammikuuta 2015

285. Kylläpä suutuin!

Itsekin yllätyin kuinka paljon mielialaa heilautti yksi kypärättä ratsastus meidän kotikentällä. Sykekin nousi ihan huimiin lukemiin ja pitkäksi aikaa. Tosin siihen saattoi vaikuttaa myös syömättömyys... Yhdellä yksärillä oli (meidän tallilla) vieraampi tyttö ratsastamassa, täysi-ikäinen joo, mutta silti. Kentällä oli vielä samaan aikaan meidän Peppi kaverinsa kanssa ratsastamassa pikkuponeilla. Itse tulin juuri kaupasta ja kun ajoin kentän ohi autolla, niin tämä ponihan lähti kuin ohjus toisesta päästä kenttää kiitämään toiseen päähän. Siinä pipo vaan heilui, onneksi ei poni liukastunut, sillä luman alla on paikotellen jäisiä kohtia ja tollasessa hallitsemattomassa spurtissa takajalat sutasee aika helposti alta. Jos omassa päässä ei ole mitään suojeltavaa, niin voisi edes vähän ajatella millaista esimerkkiä näyttää nuoremilleen. Meillä kypärän käyttö on aina ollut ihan itsestäänselvyys enkä halua, että lapset edes tajuavat kyseenalaistaa sitä. Yhden kerran aikaisemmin olen joutunut asiasta huomauttamaan naapuritallin yhdelle ratsastajalle noin seitsemän vuotta sitten.

Tämä on niitä asioita, joissa olen ehdoton. Natsi-meininki, myönnetään, mutta mun talli ja mun säännöt. Meillä ratsastetaan kypärä päässä! Ja se koskee kaikkia. Toinen asia, joka mut saa kirskuttelemaan hampaita hyvin voimakkaasti, on tupakointi. Meidän tallin alueella ei myöskään tarvitse tupakoida. Musta se ei vaan kuulu tähän hommaan, ei eläinten läheisyyteen eikä urheiluun.

Omaan ajatusmaailmaan kuulu vahvasti esimerkistä oppiminen. Olen itse saanut aikanani niin hyvän perustan tähän hommaan ja haluaisin jakaa sitä eteenpäin. Vastuullisuus, ahkeruus ja maalaisjärki on iso osa näiden eläinten kanssa toimimista. Haluan opettaa nuoria toimimaan ponien kanssa monipuolisesti ja järkevästi. Tähän samaan aiheeseen sopii myös talvikeleille asianmukaisesti pukeutuminen tai heijastinten käyttö. Mä olen aina vihannut palelemista ja varustautunut sen mukaan. Meillä oli lähes kilpavarustelu-tasolla talvivaatetus. Mitä enemmän sai vaatetta päälleen sitä parempi. Piti ostaa vielä Honkkarista kokoa 54 oleva pilkkihaalarikin, joka vedettiin sitten koko muun vaatekerran päälle. Ei mietitty kuinka nololta se näyttää, vaan nautittiin kirpeistä pakkaspäivistä varustuksen ollessa oikea. Maastoon lähtiessä omat vaatteet ja poni oli kuorrutettu heijastimilla. Ratsukko muistutti joulukuusta. Eikä kenenkään tarvinnut tulla sanomaan, että laita nyt edes heijastinliivi päälle, kun alkaa hämärtää.


Vaikka aina olen arvostanut todella korkealle sen opin, jonka olen silloin pienenä ponityttönä saanut, arvostan sitä koko ajan enemmän ja enemmän. Meidän tallin ilmapiiri oli niin hyvä olla. Kaikki tuli toimeen ja kaikki olivat hyväksyttyjä omana itsenään. Kaikki auttoivat toisiaan parhaansa mukaan. Olen itse pyrkinyt enemmän ja vähemmän tietoisesti samaan henkeen ja vosin väittää, että siinä on onnistuttu vähintääkin hyvin. Meillä on kivaa yhdessä. Välillä on huonompia päiviä, mutta yleensä tallista poistuu hymy huulilla. Meille ei kuulu snobbailu ja hienostelu. Kypärää, heijastinliiviä ja toppahuosuja käytetään, vaikka se näyttäisikin dorkalta. Ollaan sitten dorkia yhdessä porukalla.

Iso kiitos meidän tallin porukalle, silloin ennen ja nyt.

2 kommenttia:

  1. Minä olen saanut aikanaan myös hyvin tiukan tallikurin kasvatuksen, eikä tupakka kyllä kuulunut ratsastuskoulun katukuvaan ei sitten millään! Vaikka ratsastuksenopettajat sekä tallinomistaja tupakoivat, tupakat mentiin aina vetämään perimmäisen tallin taakse ja natsoja ei saanut näkyä missään. Oli itsestäänselvää, ettei tallin henkilökunta tupakoi asiakkaiden edessä. Esimerkin ja esikuvien voima on kyllä uskomaton, lajissa kuin lajissa.

    Kypärättömyys on minusta onneksi laantuntut ilmiö - kypärät alkavat olla niin ratsastajien, pyöräilijöiden kuin laskettelijoidenkin päässä - kaikissa niissä lajeissa joissa se 80-luvulla oli lähinnä harvinainen poikkeus. Oman kopukkani selkään ei ole asiaa ilman kypärää kellään - aiemmin vielä valmentajani menivät ilman mutta molemmilla on kypärät päässä nykyään aina selkään kavutessa, joten nyt voin tältä osin "hengähtää" täysin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että löytyy muitakin, jotka ovat saaneet samanlaisen kasvatuksen hevosten pariin. Toivottavasti saan aivopestyä ainakin muutaman meidän nuorisosta ;)

      Poista