perjantai 9. tammikuuta 2015

286. Kotitreeniä kelien armoilla

Pari päivää vesisadetta ja kenttä onkin ihan super... Eilen se oli vielä melkein ratsastettava, mutta tänään se alkoi muistuttaa luistinrataa, jossa on vähän sohjoa pinnalla. Olihan se jo melkein viikon hyväkin tässä välissä, kun saatiin sopiva kerros lunta edellisen jään päälle. Nyt taas pakastaa, että saapa nähdä kuinka loistava se on huomenna, kun päästään pitkästä aikaa Airan ratsastuspilatestreeneihin.

Eilen tehtiin päivällä Dartmoorin kanssa kärrylenkki. Saatiin kärryihin viimein uusi rengas, kun vanhassa ei ilma pysynyt. Pääsin siis ekaa ihan kyytiin istumaan. Se on kyllä niin kiltti ja fiksu nuori mies. Illemmalla menin Ahaltek-tamman kanssa. Oli taas niin hyvä yhdistelmä, kun kentällä oli kolme muutakin ponia lasten kanssa, liukas ja sohjoinen pohja sekä pimeää. Tamma pelkää toisessa päädyssä kenttää majailevia mörköjä ja ottaa aina sopivin välein pienet spurtit sieltä. Erityisen kivaa se on liukkaalla pohjalla. Saatiin me vähän töitäkin tehtyä, mut pääasiassa aika meni muiden väistelyyn sekä suunnasta ja vauhdista keskusteluun. Mutta hyvillä pätkillä huomaa kyllä kehitystäkin. Sen etuosa on ryhdistynyt ja vinous helpottanut. Vieläkin työntää helposti takaosaa vasemmalle, mutta nyt sen saa jo korjattua aika helpolla. Laukka pyörii paremmin ja on tasapainoisempaa. Enää sekään ei mene niin paljoa alamäkeen. Ehkä se siitä, kun kelit helpottuu ja päästään treenaamaan vähän tehokkaammin ylimääräinen virta pois.

Eilen menin myös Tarmolla lyhyen treenin kentällä. Alkuverkassa ravailin vain rennosti matalassa muodossa taivutellen. Siinä poni oli oikein kiva ja rento. Mitään suurempia puolieroja ei ole, paitsi oikeassa kierroksessa se jättää turvan helposti ulos. Nyt kun keskityin siihen koko ratsastuksen ajan, turpa alkoi pysyäkin paremmin sisällä. Samalla vahdin myös takaosaa, ettei lähde samalla työntämään sitä ulos ja välttele taipumista sitä kautta... Treenattiin myös käynti-laukka-käynti -siirtymisiä. Niissä ongelmana on muodon häviäminen nostossa. Poni jää pohkeen taakse. Laukka nousee kyllä hyvin, mutta nosto menee liikaa ylöspäin eikä eteen. Takaisin käyntiin se siirtyy sujuvasti, mutta käynnissä jää heti liian hitaaksi jalalle. Siihen tarttis nyt keskittyä ennen kuin kisakausi todella alkaa. Poni nopeammaksi jalalle käynnissä. Siinä on kyllä haastetta, koska käynti menee helposti hätäiseksi ja jännittyneeksi. Kentän huonosta pohjasta huolimatta päätin myös kokeilla miltä vastalaukka tällä hetkellä vaikuttaa. Tein pitkän sivun loppuun täyskaarron ja jatkoin siitä vastalaukassa uraa pitkin (pyöristetyillä päädyillä) reilun kierroksen. Viimeksi, kun olen tehnyt Tarmon kanssa vastalaukkaa, niin se yritti vaihtaa heti. Nyt Se vaan jatkoi tasapainoista vastalaukkaa hyvässä muodossa kiihdyttämättä vauhtia. Olin itsekin ihan ihmeissäni, kun se toimikin niin hyvin. Laukka on vaan saanut voimaa ja sitä kautta vastalaukkakin on helpompaa. Muuta selitystä en keksi, koska itse vastalaukkaa ei olla treenattu kuin pari kertaa syksyn aikana. Mutta hyvä näin. Ei ne He A-radat olekaan niin kaukana kuin kuvittelin.

Illan päätteeksi päätin mennä vielä Ekullakin hetken kentällä ilman satulaa. Nyt se oli jo huomattavasti rauhallisempi. Vasen pohje ei ihan kunnolla mene läpi vielä, vaan ensireaktio pohkeen käyttöön on potku sivulle. Kyllä sieltä vähän väistöä ja avoakin saatiin käynnissä ja ravissa. Laukka nousi sujuvammin, mutta taaspiti pari "pukkia" tehdä. Tai eihän se edes pukita kunnolla, vaan potkaisee sivulle, vetää päätä alas ja pysähtyy. Kerran meinasin horjahtaa alas, mut en sitten kuitenkaan. Ja ihan hienoa laukkaa sieltä tuli. En osaa sanoa, johtuuko loikkiminen, siitä että liukastui vai liukastuiko loikkiessaan, mutta joka tapauksessa pohja ei ollut pitävin mahdollinen. Kiva sillä on mennä, nyt kun vain saisi sen taas vähän säännöllisemmäksi. Jonkun oman ihmisen Ekku tarttis, joka köpöttelisi sillä muutaman kerran viikossa. Ihan kenelle vaan se ei kuitenkaan sovi, vaan taitoa pitäisi jo olla.

Tänään käytiin pitkästä, pitkästä aikaa ajamassa Tarmoa. Sillä on viimeksi kärryt olleet perässä vissiin 3-vuotiaana eikä silloinkaan kovin montaa ajolenkkiä tehty. Nyt olen miettinyt jo jonkin aikaa, että haluaisin koittaa muistaako kärryttelystä enää mitään. Keli ei ollut tänäänkään ihan parhaasta päästä, kun tiet oli kuin luistinrata. Ja päällä vettä. Isäntä oli mukana apukätenä. Alku lähtikin oikein lupaavasti ja poni selvästi muisti homman. Varoiksi oltiin vielä kuitenkin molemmat kävelemässä ja poni vielä isännällä liinan päässä. Pian istuttiin kuitenkin molemmat kyytiin ja matka jatkui, kunnes poni pelästyi jotain. Kärryistä ei edes tullut silloin mitään ääntä tms. mutta poni jännittyi voimakkaasti ja koitti häipyä. Se on onneksi sen verran herkkä suustaan, että sain sen pidettyä ihan käynnissä ja isäntä hyppäsi vierelle kävelemään. vähän ajan päästä taas rentoutui ja matka sujui hyvin. Käännös kotiinpäin sujui kuin kärryponilta konsanaan, kun käännyttiin oikean kautta. Kotiin päin tullessa käännös naapurin pihaan olikin sitten vasemmalle ja sehän osoittautui lähes mahdottomaksi. Tarmo oli sitä mieltä, ettei niin päin voi kääntyä, vaan koitti heittäytyä mutkalla oikean lavan päälle. Kun oltiin molemat päässä kiinni, saatiin vaadittavat ristiaskeleet ja käännös kunnialla tehtyä. Toinen käännös vasemmalle tuli vielä ihan pihaan käännyttäessä ja nyt sekin jo sujui. Ei siis mikään katastrofi, mutta harjoitusta vaadittais vielä ennen kuin yksin lähtisin ajamaan sitä. Voi olla, että isäntä ei taas ihan heti ole innokkaana lähdössä mukaan. Ei oikeen tykännyt luistella tiellä, jossa on 5 cm vettä jään päällä. Kärryttely tekisi kuitenkin hyvää Tarmon selälle ja takaosalle. Joutuisi vähän erilailla käyttämään koko kroppaansa, kun kiskoo kärryjä.

Tarmon jälkeen päätin ottaa myös Reinon käsittelyyn. Sen on korkea aika opetella ohjasajoa. Sen verran kentällä oli vielä sohjoa jään päällä, että kengätönkin pysyi pystyssä käynnissä. Reino sai valjaat päälleen, että tottuu niihin, vaikken ohjia lenkeistä laittanutkaan. Itse kävelin taas siinä lavan kohdalla. Ensin Reino ei ihan tajunnut, että siinä pitää kävellä eteenpäin. Pienen hetken päästä poni oppi etenemään uraa pitkin. Noin 10 minuutin harjoittelun jälkeen käynti ja pysähdykset sujui molempiin suuntiin. Vähän mörköjä Reinon mielestä oli kentän laidalla, vaikka se on koko ikänsä siinä kentällä pyörinyt. Taitava varsa joka tapauksessa.

Vuorossa oli vielä Kaija. Menin silläkin vähän aikaa käyntiä kentällä ilman satulaa. Kaija on heti tajunnut olevansa 4-vuotias ja melkein aikuinen poni. Hienosti se alkaa liikkua kuolaimella ja taipua. Vähän oikealle on hankalampaa, mutta vähän jo siirtyy oikeastakin pohkeesta poispäin. Kyllä se tuntui niin pieneltä ja kapealta siinä alla. Selkärankakin tuntui lampaantaljan alta. Mutta on sen vatsa kasvanut. Eiköhän se siitä aikuistu. Pikkuhiljaa tehdään hommia vähän kerrallaan ja opetellaan ratsun juttuja. Poni saa rauhassa kasvaa ja kehittyä eikä lähdetä rasittamaan sitä tiineyden lisäksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti