Tämä viikonloppu on ihan kammottava. Sealkoi jo perjantaina, kun normihommien lisäksi olin luvannut käydä pitämässä tuntia ja Nuutti piti viedä kaupungille kaverinsa synttäreille. Myös yksi ratsutettava saapui pihaan. Vähän siis uusia laumajärjestelyjä tiedossa, kun Lissu siirtyi pihattoon vierailevan tähden mennessä muiden meidän omien tammojen kanssa. Rose tarhaili tämän tamman kanssa kesälläkin. Ja pihattolaumahan on Lissulle tuttu pikkusuokkia lukuunottamatta. Vähän pitikin juosta ja pörhistellä, mutta Lissu taisikin saada suokista perskärpäsen itselleen. Myös talli alkaa pursuilla kamaa ja rehupurkkeja, kun yksi syö sitä ja toinen tätä. Eihän niitä kannata muutaman viikon pätkän takia vaihdella.
Tänään oli vielä eilistäkin kiireempi päivä. Meillä oli lukioajan kaveriporukan kanssa sovittu tapaaminen ja herkuttelu pulled porkin parissa. Siellä piti olla yhdeltä. Nousin siis seiskalta ja painuin talliin. Lapset lähtivät Fammulaan. Aamupalan jälkeen siivosin karsinat ja ratsastin eilen saapuneen kaverin. Tamma toimi kivasti ja oli ihan järkevä. Sille takki niskaan ja takas pihalle. Loput karsinat siivoten ja iltaheiniä valmiiksi. Pidin vielä yhden hyppytunnin, jonka aikana talliin saapui kaksi uutta talviasukkia (poneja siis) ja sitten sukkelaan suihkun ja kaupan kautta kavereita moikkaamaan. Hyvää seuraa ja hyvää ruokaa. On se ihanaa välillä vaan olla ja jutella.
Kotona katsoin hetken tv:tä ja menin iltatalliin. Laitoin kaurat ja vedet karsinoihin valmiiksi ja juuri ennen kuin aloin ottaa hevosia sisälle. Aloin kuunnella ryskettä yhdessä tarhassa. Eikös siellä ollut yksi hevonen takertuneena sekä toisesta etukengästä että riimusta heinäverkkoon. Verkko on siis ollut paalin päällä ja 80 cm korkean kaukalon sisällä. Tämä sankari on siis vissiin kiivennyt sinne kaukaloon ja jäänyt kiinni. Ei toivoakaan saada pikkopimeässä riuhtovaa hevosta irti verkosta. Juoksin siis sisälle hakemaan otsalampun ja kunnon puukon (isäntä on iloinen, kun näkee sen...). Onneksi tamma tajusi olla rauhassa, kun vetelin puukolla verkkoa hajalle niin, että jalka saadaan irti. Myös riimun jouduin katkaisemaan leuan alta. Kaukalosta oli yksi seinä vedetty irti. Hevonen vapautettu. Välissä otin muita poneja sisälle. Hirveästi aiheuttaa päänvaivaa kaikki uudet järjestelyt. Kuka voi jääd tarhaan yksin ja ketä ei voi viedä karsinaan yksin. Muutaman hevosen sisälle ottaminen kesti tuplasti kauemmin kuin yleensä.
Kun hain sitten verkkosankarin sisään, vein sen pesarin kautta jotta saadaan verkon jämät leikattua pois kengän alta. Samalla huomasin, että toinen etukenkä on irti ja etujaloissa on useita naarmuja. Pesulle siis. Onneksi suurin osa oli ihan pintanaarmuja, vain karvat pois. Muutama löytyi vähän isompi, joista tuli vertakin. Mitään syviä ei ollut, vaikka tamma on jo hokkikengässäkin. Pesin naarmut ja leikkasin vähän karvoja ympäriltä, jotta vammojen laajuus näkyy paremmin. Vielä sinistä spraytä päälle ja tamma syömään. Aika jäykästi se liikkui. Huomenna sitten nähdään kuinka jumiin se itsensä on saanut. Kylä mua harmittaa ja ketuttaa aivan suunnattomasti! Se verkko on toiminut tosin hyvin meidän omilla poneilla eikä noilla ratsuponiruunillakaan ollut mitään ongelmia sen kanssa. Ja nyt tämä yksi sankari tuhoaa koko systeemin ja loukkaa vielä itsensä. Kyllä meinas itku tulla. Vielä, kun samalla koko talli on atomipommin jäljiltä eikä tavaroille ole mitään paikkoja. Ei vaan ehdi samaa tahtia tavaroita paikoilleen laitella.
Ja viikonloppu on vasta puolessa välissä. Huomenna on meidän Ypäjän kouluporukan tapaaminen taas iltapäivällä. Ja aamupäivällähän tulee taas uusi poni talliin. Huomenna on vielä tietysti tämän illan tuhojen korjaus. Heinäkaukalo pitää ruuvata kokoon ja katsoa onko jotain muuta hajalla. Irronnut kenkäkin olisi kiva löytää. Mitäköhän ne huomenna sitten keksii, kun olen pois...En varmaan uskalla lähteä enää mihinkään. Ensi viikolla helpottaa, kun pari ponia lähtee uusiin koteihin. Sitä ennen ehtii tapahtua vielä monta uuden lauman hässäkkää. Varmaan oriit on seuraavaksi irti... Edes suklaa ei parantanut tätä ketutusta. no huomenna ollaan viisaampia potilaan suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti