253. Mitä tulikaan tehtyä...

Tämän päivän kouluvalun jälkeen alkoi arveluttaa perjantain kisat. Tarmo oli taas oma itsensä, sitkeä ja epätasainen. Muita hevosia kohti piti taas kiukutella ja yrmiä. Mihin oli hävinnyt se ryhdikäs ja tasainen kouluponi, joka mulla oli alla viime viikolla. Ihan ok pätkiäkin oli toki, mutta ponin keskittyminen oli kyllä jossain ihan muualla kuin työnteossa.Huomenna on vissiin pakko treenata vielä, jotta kehdataan ennä radalle perjantaina. Normaalisti ei tule kauheasti otettua paineita mistään kisoista, mutta nyt kisataan vähän isommissa kisoissa. Sunnuntaina mennään sama rata sitten seurakisoissa. Otetaan nyt nämäkin vaan treenin kannalta ja tähdätään sinne ratsuoripäiville sitten 7-v. keväällä. Treenataan kovin, niin kyllä se He A alkaa sujua. Esteitä en epäilekään lainkaan ja kenttäkin sujuu, kun saadaan varmuutta vedelle. Kilpailutuloksista hyväksyminen ei tule jäämään kiinni, mutta riittääkö rakenne... No siihen en voi juurikaan vaikuttaa enää.

Eilen Tarmolla oli hierontapäivä. Voi olla, että lihakset oli vähän arat tänään, vaikkei isoja jumeja ollutkaan. Viimeksi Piian valkussa seurasin, kun poni kulki takaosa vähän vasemmalla. Tänään se teki sitä taas... Hierojamme löysi kireyttä Tarmon lanneselän alueelta, enemmän oikealta puolen. Lyhyt ja suora lanne on ollut sillä ongelmana ennenkin. Sille alueelle on vaikea saada liikettä ja melko lyhyen selän takia satulakin tulee lähelle sitä aluetta. Muuten poni oli lihaksistoltaan aika kivassa kunnossa. Se on saanut nyt lisää massaa ja aikuistunut. Säkäkin on noussut jo vähän esiin ja runko levinnyt. Ehkä sen kehtaa viedä joskus näyttelyynkin. Itse ei oikeen huomaa näitä muutoksia, kun katselee ponia joka päivä. Nyt katselua vaikeuttaa vielä jatkuva loimitus ja jos loimea ei ole, niin istuu selässä. On kiva kuulla joltain muulta (lihashuollon ammattilaiselta), että oikeaan suuntaan mennään ja ponin lihaksisto on kehittynyt kuten pitääkin.

Ekkukin on pyöristynyt mukavasti ja koitinkin ottaa siitä muutamia kuviakin taas vertailun vuoksi.

Nämä kolme kuvaa on otettu syyskuun 19. päivä. Ekusta ei ole juurikaan kuvia loppukesältä, koska näytti niin surkealta. Olisi ollut kiva ottaa kunnon rakennekuviakin, jotta näkisi muutoksen kunnolla, mutta eiköhän näistä jotakin näe. Toivottavasti saadaan ensi kesänä poni pysymään paremmin kuosissa ja lihassa. Syksy on kyllä näin orihevosten kanssa kulta-aikaa. On ihanaa katsoa kuinka niiden käytös tasaantuu ja ylimääräinen huolehtiminen loppuu. Ei ramppaamista ja ruoka maistuu. Nämä alla olevat kuvat on otettu maanantaina. Aika paljon saa aikaan jo  kuukaudessa, kun poni malttaa rauhoittua. Vähän keli oli hämärä, joten kuvat eivät ole ihan tarkkoja. Muutenkin poni on tosi edustava ja puhdas, mutta keskitytään vain pyöristymiseen.

Ai niin, meidän isäntä oli maanantaian reipas ja muokkasi yhdestä vanhasta heinäkaukalosta paalinmentävän pömpelin ja viritteli siihen slow feeding-verkon päälle. Jos ensi viikolla saisi seuraavan tehtyä.