tiistai 6. elokuuta 2013

123. Poninäyttely osa I

Viikonloppuna oli ohjelmassa yksi vuoden kohokohdista Kansallinen Poninäyttely Vermossa. Ollaan oltu mukana joka vuosi vuodesta 2003 lähtien. Vuosina 2004 ja 2006 ei ole ollut omia poneja mukana, mutta muuten on raahattu ponskeja kehiin. Alkuun vain yhdelle päivälle, mutta viime vuosina poneja on riittänyt molemmille päiville. Viikonloppu on aina rankka valmisteluineen. Vaikka matkaa meiltä ei tule Vermoon kuin noin 1,5 h, mutta edestakaisin ajelu, jalkojen päällä seisominen sekä ponien ja varusteiden kuuraus on varsin kuluttavaa. Yleensä ei ehdi syödä kuin vasta kotimatkalla ja päivät kuluvat tukka putkella juoksennellessa. Mutta se on kaikki sen arvoista! On mahtavaa olla osana Suomen suurinta ponitapahtumaa. Itse olen mukana näyttelyä järjestävässä PONY-työryhmässä connemarojen edustajana ja vastuualueeni on ilmoittautumiset connemara-asioiden lisäksi.

Lauantaina näyttelyssä esiintyvät 1-3-vuotiaat ponit. Meiltä mukana olivat 1-vuotias Reetu ja 2-vuotias Lenni. Pientä jännitystä oli ilmassa, koska Lenni ei ole koskaan ollut missään näyttelyissä. Osaako se käyttäytyä ja mitä siitä sanotaan? Reetun suhteen olin luottavaisempi. Se näyttää kivalta ja on PALJON rauhallisempi. Hain pojat tosiaan laitumelta vasta perjantaina aamupäivällä. Illalla oli vuorossa niiden pesu. Yllättävän hyvin Lennikin seisoi pestessä, vaikka sekin oli sille täysin uutta. Samalla vähän siistittiin tukkaa, kavioita ja korvakarvoja. Pesun jälkeen kuivateltiin ulkona esittämisharjoitusten merkeissä. Kotona Lenni toimii kuin ihmisen mieli, mutta vieras paikka ja muut hevoset voivat vähän yuoda lisää kierroksia. Reetu oli superkiltti kuten aina. Se on kyllä sellainen mallikansalainen, emäänsä tullut! Ilta hieman venyi enkä ehtinyt pestä suitsia ollenkaan. Pakkasin siis ne vain autoon pesuvälineiden kera, koska paikan päälle piti mennä kuitenkin ajoissa pystyttämään Connemarayhdistyksen myyntikojua. Saija oli nakitettu ensiapuhenkilöksi näyttelyyn, joten hänenkin piti olla hyvissä ajoin paikalla.

Lauantaina siis aamulla vain pojat sekä kamat kyytiin ja auton nokka kohti Espoota. Evästä piti tietty hakea Lohjan ABC:ltä. Paikan päällä juotettiin ensin pojat ja mentiin pystyttämään koju. Pientä extrajännitystä päivään toi unohtuneet teltta ja pokaalit...Kaiverretut kiertopalkinnot olisi saanut perjantaina, mutta unohdin hakea ne. No onneksi niitä tarvittiin vasta sunnuntaina. Anoppi oli tulossa lasten kanssa katsomaan myöhemmin, joten hän kävi hakemassa pytyt kaiverruksesta. Teltan kanssa taas kuvio meni niin, että ensin mulla ei ollut pankkikorttia mukana, että olisin voinut sellaisen hakea. Kun mulla olisi illemmalla ollut kortti, niin isännällä oli auto. Teltta jäi siis myös anopin haettavaksi, mutta kaiken huipuksi ne oli loppu motonetista...Ei siis telttaa. Onneksi saatiin pystytettyä koju Pegazoksen teltan varjoon. Ei ollut sitten ihan niin tukala siinä päivystää. Tytöt toimivat varsinaisina myyntitykkeinä ja connemaratuotteet menivät lähes kuumille kiville ;) Kuljetettiin vielä kehään tuloslistat, kehäavustajan ohjeet sekä tarvittavat palkinnot.

Pojat oli ilmoitettu rotukehön lisäksi myös Hippoksen kehään. Käytiin siis hyvissä ajoin hoitamassa mittaus. Se sujui ihan kivuttomasti, kun Lenni sai olla ihan Reetun kyljessä kiinni. Lenni mitattiin 145 cm korkeaksi. Takaa mitta oli 144,5 cm eli poika ei varmaan juurikaan enää kasva korkeutta. Sitä onkin tullut nyt aika paljon, joten ihan hyvä, jos keskittyisi välillä leviämiseen. Reetu oli edestä 138 cm ja takaa 140 cm. Sillä onkin vielä kasvuvaraa. Luulin kyllä sitä paljon suuremmaksi, mutta oli se sentään isompi kuin äitinsä ja tätisä samassa iässä. Mittauksen jälkeen pojat laitettiin vielä hetkeksi koppiin odottamaan ja ehdittiin hetki nauttia näyttelytunnelmasta (tai puhdistaa niitä suitsia...). Hyvissä ajoin ennen rotukehää otettiin pojat taas ulos siistittäviksi. Molemmissa oli ihani keltasia laikkuja muutamat ja tukat hapsotti miten sattuu. Vähän siis harjaa ja Miracle Groomia ja odottelemaan kehän alkua. Tottakai aikataulu oli myöhässä ja ehdittiin odotella radalla ihan kyllästymiseen asti. Reetu oli aivan unessa ja Lenni pyöri kuin hyrrä. Parit verryttelyravit otin molempien kanssa. Lenni liikkui kyllä hyvin, mutta paikallaan seisominen tuotti tuskaa. Reetu puolestaan ei suostunut ravaamaan askeltakaan Lennistä poispäin. Lupaavaa...Ja sitten kehään. Reetu oli ainoa 1-v. ori. Niiden luokkia ei koskaan yhdistetä muihin, joten poni oli yksin kehässä. Yllättäen se liikkui erittäin hyvin ja toimi muutenkin kuin pieni enkeli. Olin ihan puulla päähän lyöty kuinka hienosti se käyttäytyi. Vähän pelkäsi kehässä olevaa telttaa ja huuteli, mutta siinä kaikki. Se seisoi, se käveli ja se juoksi. Hieno varsa! Reetu palkittiin I-palkinnolla ja tietysti luokkavoittajana. Britti tuomari Fiona Cameron sanoi ponista näin: "Very good type. Quite spookey. He has very good shoulder, well set neck. Good length of rein. Nice limbs. Good bone. Slightly immature behind."


Heti Reetun perään lennosta vaihto ja hyrrä kehään. Ekalla kierroksella kehässä Lenni ei kävellyt askeltakaan. Se ravasi poikittaen koko ajan sisälle. Kyllä hävetti...Ei mikään ihme, että meidät sijoitettiin alkuunsa luokan viimeisiksi. Toisaalta se oli erittäin hyvä juttu, koska siinä omaa arvosteluvuoroa odotellessa poni sai pyörittyä suurimmat energiat ja malttoi hetken jopa seistä omalla vuorollaan. Käytiäkin esitti. Lenni palkittiin II-palkinnolla oli oli lopulta luokassaan neljäs viidestä. Tuomari kehui valtavasti sen liikkeitä, mutta sanoi, että se on vielä kovin kehittymätön, näyttää enemmän vuotiaalta kuin 2-vuotiaalta. Arvostelu: " Really lovely mover. Very immature on the leg. Would have shorter cannonbones and more bone. A real ponyt for the future." Tämä tuomari oli kyllä erittäin mukava täti. Joka ponista hän sanoi jotain positivista ja perusteli sijoituksia jo kehässä.


Rotukehän jälkeen suunnattiin suoraan Hippoksen kehään. Mittalaput oli tietysti jääneet autoon, mutta onneksi muistin mitat. Reetu oli edelleen pieni enkeli. Suureksi yllätykseksi se nappasi I-palkinnon myös Hippokselta. Se ei ole mikään pikkujuttu. Reetu on nyt ensimmäinen oma kasvatti, joka on ikinä saanut Hippokselta I-palkinnon. Kyllä oli mahtava, joskin epäuskoinen fiilis, kun tuloksia luettiin. Tuomareina olivat Anna Pajanen ja Kirsi Lehtonen. Arvostelu: "Oriilla on hyvä rotutyyppi. Sillä on ilmeikäs pää, hieman alhaalta liittyvä, pitkä, suora kaula, pitkä säkä, hyväasentoinen lapa ja hyvä rungon syvyys. Takaosa on lihaksikas ja lautanen luisu. Jaloissa on hyvä luusto. Etujalkojen sääriluut ovat lyhyet. Liikkeet ovat takaa suorat. Käynti ja ravi on matkaavoittavaa ja irtonaista." Ja pisteet: tyyppi 8,5 pää ja kaula 8 ylälinja 7,5 etuosa 8,5 takaosa 7,5 etujalat 8 takajalat 8 käynti 8,5 ravi 8,5 yleisvaikutelma 8,5. Ihan älyttömän hieno pisterivi! Reetu ei nyt toistaiseksi osallistu syksyn ruunajaisiin, vaan katsellaan sitten vähän pidempään mihin rahkeet riittävät. Reetu palkittiin myös connemarojen parhaana Hippoksen kehässä. Kotiin viemisinä upeat näyttelysuitset (tosin Full-kokoa) ja juhlavuoden kippo Hippoksen logolla.

Hippoksen kehässä Lenni oli edelleen levoton, mutta saatiin arvosteltua kuitenkin ihan hyvin. Sille tuli II-palkinto ihan odotetusti. Arvostelu:  "Ryhdikäs ja kevytrakenteinen ori. Sillä on alhaaltaliittyvä, hyvänmuotoinen kaula, pysty lapa ja hyvä rungon syvyys. Selkä on suora, lanne on suora ja lautanen lyhyt. Jaloissa on pitkät sääriluut. Etujaloissa yhdensuuntaissiirtymä ja pienet nivelet. Käynti on aktiivista. Ravi on matkaavoittavaa ja kevyttä." Ja pisteet 8-7,5-7-7,5-7-6,5-7-7,5-8,5-7,5 Samalla sinetöityi päätös ruunaamisesta. Varmaan koitetaan ajoittaa se sitten mahdollisimman pian Laatuponikisan jälkeen. Ruunien kanssa pääsee niin paljon helpommalla ja noi kaksi kiljukaulaa riittävät. Reetu on niin kiltti, että se ei edes kilju ;) VIELÄ!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti