sunnuntai 15. marraskuuta 2015

376. Kausi 2015 pulkassa

Käännetään hetkeksi ajatukset menneeseen kauteen kisojen ja ponien kehityksen kannalta. Omalta osalta kun tämän vuoden ratsastukset on pitkälti ohi, niin voidaan koostaa kuluneen vuoden meiningit ja kääntää katseet jo ensi kauden suunnitelmiin.

Tarmon kanssa päästiin ensimmäistä kertaa kisaamaan omiensa joukossa niin poneissa kuin nuorten luokissakin. Anni on valmentautunut sen kanssa aktiivisesti koulussa ja esteillä Annan ja Piian valvovien silmien alla. Maastoesteitäkin ollaan harjoiteltu aktiivisesti useammalla radalla. Kauden ekat kisat oli helmikuussa Ypäjällä, jossa mentiin 90 ja 100 cm. Tämän jälkeen jätettiin 90 cm luokat pois (paitsi kenttäkisat ja breeders) ja keskityttiin alkukausi ja kesä 100 cm luokkiin ja syksystä sitten 110 cm luokkiin. Kevät ja astutuskausi vei taas ponilta virtaa ja laihtuminen aiheutti päänvaivaa, mutta maittava rehu löytyi ja loppukesän/alkusyksyn poni oli oikein hyvä. Pitkin kautta vaivasi yhden puomin ongelma, kun joka radalta piti se yksi puomi ottaa matkaan. Treeneissä meno oli varmaa ja energistä, tehtävät ylittyi hienosti aina 125 cm esteille asti. Kenttäkisoja kierrettiin muutamat, mutta aina ongelma oli sama vesi. Maastoradalla tie päättyi vedelle yhtä kisaa lukuunottamatta. Maastotreenitkin meni aina hienosti, mutta kisoissa vesi oli iso ongelma. Kouluratoja tuli kenttäkisoissa ja pari He A-rataa ihan koulukisoissakin. Loppukaudesta väsy alkoi painaa ja tuli vähän kieltojakin. Tamma-asiakkaita kesään mahtui kuusi, joka on aika iso määrä näillä poneilla. Kokonaisuutena Tarmon kausi oli varsin hyvä, vaikka ihan lopulliseen tavoitteeseen (5x 110 cm ratoja 0 vp) ei päästy.


Sissin kanssa kausi alkoi lupaavasti, mutta jalkaongelmien takia se jäi vähän katkonaiseksi. Päätavoitteena oli kuitenkin osallistua Power Cuppiin. Sinne päästiin finaaliin asti ja vielä sijoituskin kokonaiskilpailusta. Itse meninsillä yhden He A-radan aluekisoissa ja tuloksena yli 60%, joten tyytyväinen sai olla. Hyppäämään ollaan päästy kovin vähän, mutta siinäkin poni toimii paremmin kuolainvaihdon ansiosta. Sissinkin kanssa saavutettiin tavoitteet ja toivotaan jalkojen kestävän treeniä jatkossakin. Sissi edusti myös messuilla Helsingissä ja kävi näyttelyissä I-palkinnon arvoisesti. Aluemestaruudet jäivät väliin, kun poni ei liikkunut hyvin.


Rose keskittyi tämän vuoden pääosin varsan kasvatukseen. Alkuvuoden se kasvatti mahaa leppoisasti liikkuen. Huhtikuussa varsa syntyi ja kesä meni enimmäkseen laiduntaessa. Syksyllä Rose palautui hommiin pikkuhiljaa ja sillä on ollut pari vuokraajaa, jotka ovat päässeet vähän valmennuksiinkin. Sillä vaihdettiin nyt kaurat Racing Selectediin. Toiveena saada lihaksia vähän pehmeämmiksi ja liikkeitä hieman elastisemmiksi. Parin viikon jälkeen se on ollut kyllä parempi. Myös Rose kävi yhdessä näyttelyssä keräämässä muutaman pokaalin.


Myös Kaija on keskittynyt vatsan kasvatukseen. Sillä on ollut vielä vähemmän ratsastuksellisia tavoitteita kuin Rosella, koska se on nuorempi ja keskenkasvuisempi. Se on kuitenkin edennyt ihan kivasti, vaikka onkin tehty todella vähän. Se alkaisi olla siinä pisteessä, että voisi hyvin lähteä hakemaan lisäkokemusta valmennuksista ja pikkukisoista koulussa ja esteillä.


Venlan kanssa meillä ei alkukaudesta juurikaan ollut tavoitteita, kun kuviot ei olleet ihan selvillä. Kauden aikana saatiin kuitenkin työskentelyyn rutiinia ja päästiin säännöllisesti valmentautumaan. Kisaamiset aloitettiin koulussa ja esteillä 1-tasolla He B ja 90 cm luokissa. Ajatuksena oli kokeilla vielä 100 cm rataa, mutta se jäi nyt. Venlan nopea edistyminen ylitti kyllä kaikki odotukset. Maastoesteistä se todella tykkää ja yksin maastoilussakin ollaan edistytty. Ypäjän jaksot on tehneet Venlalle tosi hyvää ja se on selvästi saanut rohkeutta lisää. Tai me ratsukkona ollaan rohkaistuttu ja saatu luottamusta lisää puolin ja toisin.


Nopan kanssa tavoitteena on saada se totutettua ratsastajaan ja toimimaan kaikissa askellajeissa. Töitä on tehty elokuusta asti ja se on edennyt hyvin tähän asti. Kaikki askellajit sujuu ratsastajan kanssa, se alkaa vähän taipua ja löytää tasapainoa. Maastossa ollaan käyty kerran ja puomeja ollaan menty. Nyt mun putoamisen jälkeen sillä on ratsastettu pari kertaa. Ensin Outi ja sitten Anni. Molemmilla kerroilla se on ollut aivan asiallinen ja fiksu. Pientä jännitystä on havaittavissa ravissa. Noppa meinaa pysähtyä jokaisesta ratsastajan horjahduksesta. Mutta parempi, että jarruttaa kuin häipyy. Kyllä se siitä lähtee sujumaan, kun vararatsastajat tulee tutuiksi. Pääasia, että se ei ole ottanut mitään tapaa poistumisesta. Noppa on siis edelleen mallikelpoinen hevoslapsi. Näitä vaan sattuu.


Nuorisolla ja Lissulla ei ole muita tavoitteita ollut kuin syödä ja pysyä terveenä. Mitään suurempia ongelmia ei näissä ole ollut. Itsellä ei myöskään ole ollut juurikaan tavoitteita, kun ei oikein ollut ratsutilanteesta tietoa. Koen kuitenkin päässeeni eteenpäin varsinkin Nopan ja Venlan kanssa. Molemmat on herkkiä tammoja, joita pitää oikeasti osata lukea. Olen työstänyt paljon enemmän poneja ja suomenhevosia, joten näiden kanssa oma tekeminen ja ajoitus on todella suurennuslasin alla.

Kasvatusrintamalla meille odotettiin siis kahta varsaa tälle vuodelle. Molemmat omista oreista ja tammoista. Tammavarsoja tietysti aina toiveissa ja pitkästä aikaa niitä myös saatiin. Pientä lisäjännitystä toi ensikertalaiset emät, mutta molemmilta homma hoitui mallikkaasti. Rosen ja Tarmon varsasta oli tilattuna vankka ruunivoikko tamma ja sellainen saatiin. Hilla on oikea mörssäri ja näyttelyissäkin sai kehuja erinomaisesta rotutyypistä. Liikettä olisin varsalle toivonut lisää, mutta kumpikaan vanhemmista ei ole liitokavio. Ihmeliikkeitä ei siis ollut odotettavissakaan. Muuten Hilla on juuri sitä mitä haettiin. Kaijan ja Ekun varsasta toivottiin raamikasta ja emäänsä vankempaa. Raameja Liljalla on kyllä, mutta luustoa olisi saanut kyllä olla enemmän. Kummatkin varsoista on hyvin pitkälti emänsä kaltaisia. Luonne on kummallakin erittäin sosiaalinen ja miellyttävä. Hyviä käyttöponeja heistä tulee. Tykkään molemmista varsoista ja Hillasta erityisesti, aika näyttää onko se liian raskas kilpaponiksi.


Seuraavalle kaudelle oli tarkoituksena saada useampi varsa alulle Ekun kanssa. Sillä astutettiin Lissu, Rose ja Netta. Ekku ei kuitenkaan useista yrityksistä huolimatta saanut tammoja tiineiksi, joten lopulta ensi vuodelle tulee vain yksi varsa yhdistelmästä Ohana Domhnall Dash - Ohana Cornette.

Tältä pohjalta siis kohti tulevaa kautta.

2 kommenttia:

  1. Mitkä olivat kasvatuksesi tavoitteet ja toteutuivatko ne?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enhän mä tajunnut kirjata niitä lainkaan ylös. Lisään varsinaiseen tekstiin :)

      Poista